Espoon kunnallispolitiikkaa tiiviisti seuraava tuttava kertoi evoluutiologiikkaan nojaavista havainnoista organisaatioajattelussa. Hänen mukaansa relevanttia on, että markkinoilla, kuten tieteessäkin, hypoteesien vapaa kilpailu tuottaa hyviä tuloksia. Euroopan metropoleistakin pärjäävät parhaiten ne, joissa peruspalveluja tuottavat useat toisistaan riippumattomat yksiköt: tästä kun seuraa veljellistä kilpailua.
Kun EVA viime syksynä julkisti tutkimuksensa "Paras kaupunki", todettiin, että Helsingin ja Vantaan yhdistämisestä voitaisiin saada 300 (?) miljoonan euron vuotuinen säästö, jos uusi kokonaisuus omaksuisi Vantaan toimintamallit. Helsingin malleja soveltamalla saataisiin taas aikaan 180 miljoonan ylimääräiset menot. Tämän jälkeen keskustelussa ei ole tuttavani mukaan missään määrin viitattu siihen, että Helsinki aikoisi oppia Vantaalta jotain.
Pieni organisaatio toimii tämän näkemyksen mukaan tarkoituksenmukaisimmalla tavalla, koska tavoite ei ole abstrakti vaan konkreettisesti yhteinen. Työnjaon rajat voidaan ylittää, koska kaikki ymmärtävät oman toimintansa vaikutuksen lopputulokseen. Työtehtävä yhdistää yhteisön/lauman. - Tässä on myös kyse synergiateorian soveltamisesta.
Suuressa organisaatiossa kaikki eivät miellä omaa panostaan oikein ("mä olen vaan töissä täällä"). Tämä tukee selkeää työnjakoa ja muodollisuutta: hierarkiauskoa. Ei ole sitä yhteistä jengiä, jonka eteen toimitaan. Yksilöiden on loogisempaa optimoida oma toimintansa.
Suurten organisaatioiden toimintaa voidaan lähteeni mukaan parantaa sillä, että määritellään, mikä on paras tapa toimia. Jos tämän jalkauttamisessa onnistutaan, on tulos parempi kuin jos jokainen keksisi itse toimintatapansa. Esimerkiksi TKK:n tuotantotalouden asiantuntijat kehittivät toimintamallin Espoon terveyskeskuksille. Sen avulla jonot katosivat. Sitten tuli tällä tavoin saneeratulle terveysasemalle uusi päällikkö, joka palasi vanhoihin toimintatapoihin - ja sai jonot takaisin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti