Salaliittosekoilijat suolattiin

Nautinto oli katsoa illan Myytinmurtajat-ohjelmaa, kun Jamie, Adam ja nuoriso-osasto murskasivat merkittävimmät salaliittoteoriat amerikkalaisten kuulentojen osalta. Nyt todistettiin, että kuun kamaraan jää jalanjälkiä kuivuudesta huolimatta, astronautti voi näyttää valaistulta aluksen varjopuolellakin (valon heijastus), jäykistetty lippu ei tarvitse ilmaa liehahtaakseen, astronauttien liikehdintä ei ollut hidastetulta filmiltä...

Last but not least suunnattiin vahva lasersäde Apollo 15:n jättämiin prismoihin kiertolaisen pinnalla ja saatiin vastaus kolmessa sekunnissa.

Eihän tämä pahimpia lunaatikkoja varmaan käännytä, niille riittää aihetodisteeksi, että osa kokeista tehtiin NASAn laitteistoilla.

Seuraavaksi olisi Mythbustersille loogista dekonstruoida WTC-iskuihin liittyvää legendakerrostumaa räjäytyspurkuineen ja kauko-ohjattuine matkustajakoneineen, mutta aihe saattaa olla liian kipeä amerikkalaisyleisölle, ainakaan tavanomaisen letkeä esitystapa ei tulisi tragedian kohdalla kyseeseen (vaikka USA:n sisällissodan aikaisia myyttejä ohjelmassa perataan jo karnevalistiseen tapaan).

Taivaallinen sotajoukko perustettava

Uuden Suomen mukaan (alunperin New Scientist) Indonesian yllä räjähtänyt asteroidi on paljastanut puutteita Maan suojautumisessa. Lokakuun 8. päivä 15-20 kilometrin korkeudessa tapahtunut asteroidiräjähdys vastasi kolmea Hiroshiman atomipommia voimaltaan, Tuhoja ei aiheutunut niin korkealla. Asteroidin halkaisijan arvellaan olleen 10 metriä. Kuitenkin 20-30-metriset asteroidit voivat aiheuttaa maanpinnalla tuhoa, vaikka räjähtäisivät korkealla ilmassa. Asteroidiräjähdys tuli yllättäen, koska mitkään teleskoopit eivät sitä havainneet.

Kattava teleskooppiverkoston taas rakentaminen maksaisi miljardeja dollareita.

Olen 1980-luvulta sanonut, että Ronald Reaganin nimiin pistettyä Tähtien sota -avaruuspuolustushanketta ei pitäisi haudata - kunhan torjunnan ja tuhonnan kohteeksi ei oteta vieraiden valtojen lentäviä objekteja vaan ilmakehään pyrkivät asteroidit ja komeetat, jos ovat uhkaavan suuria.

Tietenkään tällainen suojakilpi ei voisi olla yksin Yhdysvaltojen vastuulla, vaan taakankantajiksi tulisi saada YK:n lipun alla ainakin avaruusmahdit EU, Venäjä, Kiina, Intia ja mahdollisesti Japani.

Helsingillä opittavaa Vantaalta

Espoon kunnallispolitiikkaa tiiviisti seuraava tuttava kertoi evoluutiologiikkaan nojaavista havainnoista organisaatioajattelussa. Hänen mukaansa relevanttia on, että markkinoilla, kuten tieteessäkin, hypoteesien vapaa kilpailu tuottaa hyviä tuloksia. Euroopan metropoleistakin pärjäävät parhaiten ne, joissa peruspalveluja tuottavat useat toisistaan riippumattomat yksiköt: tästä kun seuraa veljellistä kilpailua.

Kun EVA viime syksynä julkisti tutkimuksensa "Paras kaupunki", todettiin, että Helsingin ja Vantaan yhdistämisestä voitaisiin saada 300 (?) miljoonan euron vuotuinen säästö, jos uusi kokonaisuus omaksuisi Vantaan toimintamallit. Helsingin malleja soveltamalla saataisiin taas aikaan 180 miljoonan ylimääräiset menot. Tämän jälkeen keskustelussa ei ole tuttavani mukaan missään määrin viitattu siihen, että Helsinki aikoisi oppia Vantaalta jotain.

Pieni organisaatio toimii tämän näkemyksen mukaan tarkoituksenmukaisimmalla tavalla, koska tavoite ei ole abstrakti vaan konkreettisesti yhteinen. Työnjaon rajat voidaan ylittää, koska kaikki ymmärtävät oman toimintansa vaikutuksen lopputulokseen. Työtehtävä yhdistää yhteisön/lauman. - Tässä on myös kyse synergiateorian soveltamisesta.

Suuressa organisaatiossa kaikki eivät miellä omaa panostaan oikein ("mä olen vaan töissä täällä"). Tämä tukee selkeää työnjakoa ja muodollisuutta: hierarkiauskoa. Ei ole sitä yhteistä jengiä, jonka eteen toimitaan. Yksilöiden on loogisempaa optimoida oma toimintansa.

Suurten organisaatioiden toimintaa voidaan lähteeni mukaan parantaa sillä, että määritellään, mikä on paras tapa toimia. Jos tämän jalkauttamisessa onnistutaan, on tulos parempi kuin jos jokainen keksisi itse toimintatapansa. Esimerkiksi TKK:n tuotantotalouden asiantuntijat kehittivät toimintamallin Espoon terveyskeskuksille. Sen avulla jonot katosivat. Sitten tuli tällä tavoin saneeratulle terveysasemalle uusi päällikkö, joka palasi vanhoihin toimintatapoihin - ja sai jonot takaisin.

Lehtinen, 1900-luvun lehtimies

Lasse Lehtinen ruotii Ilta-Sanomissa 10.10. (s. 29) Metro-lehdessä ollutta kolumnia, joka esitti poliitikkojen olevan kovin kaukana kansalaisten arjesta. Lehtisen mukaan asia on päinvastoin, eivätkä päättäjät milloinkaan olleet niin lähellä kansalaisia kuin nykyisin. Näitä sinutellaan, tuupitaan ja kuvataan kännykameroilla. Kotivaalipiirissä joutuvat kuuntelemaan kylähullujen puheita.

Toisin oli ennen, kun valtiopäiville lähetettiin lainsäätäjä. Kunnanvaltuuutetut tulivat saattamaan asemalaiturille ja kuoro kajautti isänmaallisia lauluja. "Valtiopäivämiehiä" (harvemmin todella naisia, AK) teiteltiin, jos edes uskallettiin puhutella.

""Keitä historian henkilöitä Suomen kansa kunnioittaa?" kysyy Lehtinen ja vastaa: Mennerheimia, Paasikiveä ja Kekkosta. Selityksenä hän pitää etäisyyden antamaa arvovaltaa. Lehtinen on sitä mieltä, että vastoin toimittajahokemaa "kansalla on oikeus tietää" kansa ei välitä tietää, sillä se haluaa säilyttää kunnioituksen henkilöön.

Tuohon voi todeta, että ainakin Mannerheimista ja Kekkosesta suolletaan vuosittain kirjamarkkinoille teoksia, tätä tuskin tehdään ellei ole markkinaa. Eli kyllä kansa tykkää tietää johtajistaan.

Metro-kolumnistin toiveeseen, että poliitikkojen pitäisi harrastaa blogeja, twittereitä ja facebookeja, Lehtinen toteaa, että poliitikko, joka haluaa saavuttaa aikalaistensa kunnioituksen, pysyy kaukana sosiaalisesta mediasta, mutta "huolehtii osaamisestaan ja kaikenpuolisesta kansalaiskunnostaan."

Vaan kun 2000-luvun osaamista ja kansalaiskuntoa on kaksisuuntaisen, verkottuneen digitaalisen viestinnän hallitseminen. Poliitikkojen parissa kovinta kansalaiskuntoa on osoittanut kansanedustaja Jyrki Kasvi, joka "verkkosenaattorina" pysynee Arkadianmäellä niin kauan kuin haluaa. Ja eikös Jarmo Korhonen vihjannut vaalikampanjoiden viemisestä internetiin, kun vaaliraharäime vienee tukirahat tulevissa vaaleissa?

Lasse Lehtisen oman puolueen SDP:n ongelma puheenjohtajan lisäksi taas on puutteellinen verkko-osaaminen. Sosiaalinen media kun ei ole järin sosiaalidemokraattista mediaa. Valtionhoitajapuolueella lienee aitoja ongelmia asennoitumisessa ei-institutionaaliseen tietoverkostoon? Korkean tason konsultaatiota demarit voisivat kuitenkin saada ensi keväästä alkaen Mikael Jungnerilta, joka ei välttämättä saa jatkoaikaa Ylen johdossa. Entinen Microsoft-päällikkö voisi viedä sosdemot digiaikaan muunkin kuin tekniikan osalta.

Aika ajoi auton ohi?

Markkinointi & Mainonta kertoo, (Mikko Laitila, 2.10.2009) kuinka autosta on tulossa pappojen juttu. Yksityisautojen ostajien ikäprofiili on kääntynyt automarkkinoijien kannalta huolestuttavaan suuntaan. Alkuperäisessä artikkelissa Talouselämä kirjoittaa, kuinka ympäristötietoisuus ja taantuma ovat vieneet etenkin nuoret asiakkaat autokaupasta.

TNS Gallupin Automarkkinat 2010 -katsauksen mukaan alle 40-vuotiaiden osuus kaikista autonostajista on pudonnut reiluun 15 prosenttiin. Vielä vuonna 1990 yksityisauton ostajista yli 35 prosenttia oli alle nelikymppisiä. Nuorimman ostajaryhmän osuus on valunut yhtäjaksoisesti kymmenen vuotta.

Samaan aikaan yli 60-vuotiaiden ostajien osuus on loikannut. MarMain mukaan autoalalla on tapana katsoa muutaman kuukauden tai korkeintaan vuoden verran eteenpäin. Ostajakunnan ikäjakauman ankara vääristyminen ei näytä alaa huolestuttavan.

Peace, Obama!

Nobelin rauhanpalkinto oli sitten yhtä yllättävä valinta kuin Nobelin kirjallisuuspalkintokin. Kiintoisaa, että kun HS:n verkkolehdessä "menikö oikein" -gallupin puntit olivat tasan 50 - 50, johtaa Usarin vastaavassa vaalissa tätä kirjoitettaessa ei-puoli 58 %:lla.

Surkuhupaisaa sinänsä, että on maita joissa rauhanpalkintoa voidaan käyttää saajaansa vastaan sisäpoliittisena aseena.